Uusi asunto, uudet neliöt

Ohi on, tai no ainakin suurin osa on ohi. Muutama juttu vielä ja sitten on ohi, nimittäis muutto. Olen kuullut sanottavan että ihmisen pitäisi muuttaa viiden vuoden välein niin saisi karsittua pois turhaa tavaraa. Minun ja isimiehen mielestä meillä on jo nyt paljon turhaa ja ylimääräistä tavaraa jota on kertynyt huomaamattomasti tässä viime muuton välillä, josta on kaksi vuotta, niin en halua tietää paljonko sitä tavaraa kertyy sitten viiden vuoden aikana.. 

Joka tapauksessa, muutto sujui hyvin ja saatiinkin viikonlopun aikana kaikki huonekalut ja tärkeimmät tavarat tuotua uuteen asuntoon. Päätimme jo perjantaina jäädä yöksi uuteen asuntoon ja samalla sitten Hippis siirtyi kerta heitolla omaan huoneeseen nukkumaan, ilman mitään isompia ongelmia, muutaman kerran yössä käyn vähän lohduttamassa kun Masi tai tutti on saattanut tippua sängystä tai jos pahat unet itkettää. Muuten itsekkin nukun levottomasti kun alkaa olemaan jo vaikeaa kääntää kylkeä ja tuntuu, että joka paikkaan sattuu. Jostain kumman syystä.. =D
Uudesta asunnosta saatiin nopeasti kotoisa ja täällä onkin jo meidän näköinen kaaos kun laatikoita ja tavaroita on joka puolella. Hippiäisen lelut on muuttomiesten toimesta neidin huoneen perimmäisessä nurkassa, joten niitä pikku neiti ei ole vielä saanut levitettyä ympäri asuntoa. Masit eli turvalonkerot tosin ovat senkin edestä ympäri asuntoa ja niitä aina etsitään kun ollaan johonkin lähdössä ja etenkin illalla nukkumaan mennessä ne on kateissa, etenkin tietysti se kaikkein rakkain niistä. Kissat muuttivat uuteen asuntoon lauantaina viimeisen kuorman mukana ja ovat kotiutuneet hyvin. Tuttujen huonekalujen ja tuttujen tuoksujen ansiosta ei kisujen tarvinnut stressata hirveästi muuttoa, jännintä taisi olla kopassa matkustaminen autossa. Uudessa kodissa on 15,5 neliötä enemmän kuin edellisessä ja tuntuu ettei se tunnu tai näy missään kun tuota tavaraa tuntuu olevan niin paljon. Mutta eiköhän kaikille löydy paikkansa ja heittelen turhia tavaroita vielä pois samalla kun puran laatikoita.

 Tilaa rajoittaa myös kylmä häkkivarasto, joka meillä on aikaisemmin ollut lämmin ja siellä on voinut säilyttää Hippiäisen tulevia ja vanhoja vaatteita sekä rattaita, nyt pitää niille keksiä uusi säilytysratkaisu. Totuttelemista vaatii myös se ettei parvekkeella ole lasitusta, joten täytyy yrittää muistaa ettei kissoja päästä sinne ulkoilemaan ennen kuin ollaan saatu verkko sinne viritettyä eli luultavasti vasta keväällä. Esittelen asuntoa kunnolla sitten kun ollaan saatu edes puolet laatikoista purettua paikoilleen, mutta muutaman kuvan. Kovin sisustushenkisiä ihmisiä me emme ole, mutta asunto näyttää ja tulee näyttämään meiltä ja meidän kodilta, niinkuin on tarkoituskin.Tänään olen aloittanut suht reippaasti Hippiäisen huoneen laatikoiden purkamisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen. Mielestäni olen aika paljon olen tänään saanut aikaiseksi, laitoin neidin mekot ja neuleet/hupparit henkareille. Sekä Hippiksen vaatteet kaappiin suht fiksusti, lautapelit järjestykseen kaappiin sekä leluja paikoilleen. Huonekalut etsii vielä paikkaansa ja lamppu saatiin kattoon hetki sitten joten tämän hetkisestä järjestyksestä ei ole kuvaa, mutta teen sitten tarkemmat huone esittelyt kun laatikoita on vähemmän. =) Eikä tuolla huoneessa ole enää noin paljoa laatikoita kuin tuossa kuvassa, tuo on enemmänkin lähtötilanne, onneksi.

Nyt vähän joulukoristeiden ja -valojen laittoa ja huomenna jatketaan tavaroiden laittoa paikoilleen. Onneksi kohta on joulu. =)

Elämä muutoksia täynnä

Miten onkaan että kaikki "suuremmat" suuremmat muutoksen tapahtuvat aina ketjuna tai samaan aikaan, jos ei kaikki niin todella moni asia muuttuu. 

 Meille on tulossa perheenlisäystä helmikuussa ja sitä ennen tässä olisi vielä joulun vietto ja vuoden vaihtuminen ja ennen näitäkin meillä on yksi isompi muutos/urakka. Nimittäin muutto joka tuli melkein yllättäen ja nopeaan eteen. Koko ajan ollaan silmäilty isompia asuntoja joissa mahduttaisiin paremmin kahden lapsen kanssa. Nämä 61 neliötä ovat todella kotoisat ja ollaan tehty näistä meidän näköiset ja näissäkin neliöissä selvittäisiin vauvan ja taaperon kanssa, mutta kun alku syksystä kokeilimme onnea ja laitoimme muutaman asuntohakemuksen menemään, niin yhtäkkiä meille tulikin useampi asuntotarjous. Meidän tuleva uusi koti on 76,5 neliöinen, kaksi makuuhuonetta, keittiö, isovessa/kylpyhuone, vaatehuone ja olohuone tietysti. Tätä asuntoa olen itse ollut kahdesti katsomassa ja isimies pääsi tänään katsomaan itse ensimmäisen kerran ja taisi hänkin "rakastua ensi silmäyksellä". =D Asunto tuntui kodilta jo ensimmäisellä näkemällä ja voin helposti kuvitella meidät sinne asumaan kahden lapsen kanssa. Ensimmäisen kerran kun näin asunnon tuli olo "voinko jo kantaa kamat sisälle", mutta vielä pitäisi malttaa joulukuun puoleen väliin. Jos ei jotain isompia esteitä tai muutoksia tule niin me muutetaan uuteen kotiin sopivasti ennen joulua. Vielä siis tämä

jouluhömppäihminen ei ole päässyt laittamaan joulukoristeita kun en viitsi niitä turhaan levittää ja hetken päätä kerätä taas laatikkoon. Muutaman jouluvalon olen laittanut ja parvekkeella on ollut koko vuoden jouluvalot kaiteessa, ei tosin ole olleet päällä kuin vasta syyskuusta. =D Hippiäistä kun odotimme muutimme kolme kuukautta ennen laskettua aikaa ja nyt muutto tapahtuu kaksi kuukautta ennen laskettua. Hyvin
jaksan päivisin pakkailla tavaroita vaikka tuo tuho/uhma/vahvatahtoinen taapero tekeekin päivistä välillä hyvin touhukkaat ja väsyttävät. Paljon olen saanut pakattua ja pakkaisin jo mielelläni paljon enemmänkin, mutta isimies on vähän joutunut toppuuttelemaan minua, jotta en pakkaisi kaikkia päivittäisessä käytössä olevia tavaroita. =) Kun minä hoidan pakkaamisen ja todennäköisesti myös purkamisen uusille paikoille uudessa kodissa, niin joku muu saa hoitaa muuton ja roudaamisen, minä voin toimia siten työnjohtajana ja muuttomiesten ruokkijana. =D eikö oo hyvä suunnitelma? =)

Samaan aikaan muuton kanssa pitäisi valmistautua jouluun eli vähän katsella lahjoja lähimmäisille. Ja katsella pikku hiljaa mitä tavaroita vauvalle tarvitsee vielä hommata. Ei onneksi paljoa mitään kun Hippikseltä on jäänyt paljon vaatteita, turvakaukalo, vaunut ja sitteri. Uutena hankimme itkuhälyttimen ja muutaman tuttipullon tietysti, ne on jo vähän kulahtaneet Hippiksen käytössä. Niin ja muutaman tutin aijon hommata ja toivoa että Muumikin niitä söisi jonkun aikaa edes. Olemme jo hankkineet vähän uusi vaatteita kirppiksiltä ja ihan uutena uutena ostanut muutamat. Tuplarattaiden runko on myös ostettu, sen löysin edullisesti käytettynä. Siihen vielä joulun jälkeen hankin Hippikselle istuimen ja Muumille vaunukopan ja muutaman lisävarusteen, mm. sadesuojat ja istuin pehmusteen jos oikein innostun niin hommaan myös vaihtokuomun istuimeen sekä vaunukoppaan niin saa vähän väriä niihin sitten. Mutta ne kerkeää hommata oikeastaan missä vaiheessa vain =) Kirjoittelen sitten jossain vaiheessa meidän uudesta kodista ja miten meidän tavarat asettuu sinne ja millaiseksi Hippiksen huone muokkautuu. Nyt menen hakemaan pienen taaperon aamupalalle, kun makuuhuoneesta kuuluu "äitii! Äitii, pois täältä" =)

Pikku neiti 2v

Synttärit juhlittu ja juhlista pikku hiljaa toivuttu. Kakkuja jäi vielä synttäreistä, joten niitä sai vielä napostella parinä päivänä. Pikku neidin synttärit tosiaan juhlittiin viime lauantaina. Hippistä ensin vähän ujostutti ja jänskätti kun vieraita tulikin yhtäkkiä paljon ja neiti olikin hiljaa ja halusi tutinkin suuhun. Äidin syli ei kelvannut mutta mummun sylissä oli turvallista ottaa vieraita vastaan. Niin minä sain isimiehen kanssa rauhassa laittaa tarjottavia esille ja keitellä kahvia. Meillä oli siis tarjolla Täytekakku, kolmensuklaan juustokakku, kinkku voileipäkakku, pullaa, keksejä sekä karjalanpiirakoita ja munavoita, sekä tietty limuja. Kerron niistä hieman ja että mistä olen ohjeet ottanut yms. Sekä tietty laitan kuvia.

Hippis sai paljon lahjoja, joilla ollaankin leikitty viime päivät. Synttäreiden järjestäminen itsessään on minulle mieluista hommaa, jo niin kutsukorttien tekemisestä alkaen, mutta kyllä se on aina todella palkitsevaa ja helpottavaa kun viimeinen vieras lähtee ja voi juhlavaatteet vaihtaa kotivaatteet päälle ja löhötä loppu päivä. Suunnittelin jo hyvissä ajoin mitä haluan leipoa ja tarjota. Oli sitten helpompi tehdä kauppalistakin hyvissä ajoin valmiiksi ja käydä rauhassa kaupassa kun tiesi jo mitä tarvitsse kotiin ostaa. Itse leipominen menikin ilman isompia ongelmia, mitänyt pari kertaa tajusin jonkun aineksen puuttuvan juuri kun olin aloittamassa leipomista, mutta onneksi on tuo marketti tien toisella puolen niin kipaisin vain hakemassa unohtuneen aineksen, tai sitten laitoin Hippiksen enon hakemaan sen =D Kakun koristelussa oli omat haasteensa kun en oikein ensin tiennyt mitä haluan laittaa kakun päälle ja miten haluan sen koristella. Kakun päälle tulevat koristeet olivat kuitenkin päätetty ja tehty hyvissä ajoin onneksi. Raskaus laittoi tietysti omat haasteensa leipomiseen ja siivoamiseen. Pitkään jaloillaan olo ja seisominen tekivät välillä olon epämukavaksi ja välillä olikin pakko istua alas hetkeksi ja pyytää isimiestä auttamaan joissain asiaoissa.

Täytekakku, vadelmatäytteellä ja päällä oli kermaa johon laitoin vanilijakreemijauhetta ja vähän väriä. Vadelmatäytteen ohjeen otin Vaaleanpunaisen nompparellin kirjasta joka minulla on ja jota ole ahkerasti käyttänyt ja välillä hieman soveltanut. Täytekakku oli kokonaisuutenaan gluteeniton ja helppo tehdä. Koristelu oli omaasiansa kun en ole kovinkaan taitava pursottelija, mutta olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. En ole niin luova ihminen että osaisin omasta päästä keksiä jonkun tietyn koristelu tavan, vaan katson netistä erilaisia vaihtoehtoja ja sovellan niitä sitten. Koristeet on tehty sokerimassasta ja ne teki ystäväni, ja olen hänelle hyvin kiitollinen siitä että jaksoi ne tehdä, koska itse en olisi osannut niitä edes hahmotella joten olisivat jääneet tekemättä =D

Kolmen suklaan juustokakku, helppo ja helppo tehdä gluteenittomana niinkuin minä tein. Ohjeen olen aikoja sitten löytänyt täältä. Koristella voi oman mielen mukaan, mutta minä olen yleensä vain raastanut suklaata päälle. 

MinttuDomino-Pätkiskakku oli tarjolla toisille vieraille kun en osannut arvioida riittäisikö yksi juustokakku kahdelle vieras kierrokselle. Ohje on ollut minulla jo yläasteen köksän tunneilta asti, mutta näköjään ohje on Kinuskikissan ohje. Tämä juustokakku on aina hyvä valinta tarjottavaksi, ja helppo tehdä ja suht nopea tehdä. 

Kinkkuvoileipäkakku, josta on tullut meidän isimiehen suuri herkku jo heti ensimmäisellä tekokerralla. Ohje on KakkuKatrin. Tämänkin tein gluteenittomana versiona synttäreille. Itse inhoan voileipäkakun koristelua, koska en osaa sitä luonnostella enkä koristella, joten oma koristeluni oli hyvin simppeliä, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Mutta näytti maistuvan tylsästä ja yksinkertaisesta koristelusta huolimatta hyvin. =D 

Näiden leipomusten lisäksi meillä oli minun mummun tekemää pullaa, keksejä ja nakkikääröjä. Sekä sipsejä ja pieniä karjalanpiirakoita ja munavoita. Olimme käyneet paria päivää aikasemmin verkkokauppa.com:ssa ostamassa fanttaa, ananas sekö mangon makuisia, sitten oli tietty normi kolaa tarjolla. Ensi vuoden synttäri juhlia odotellessa, sitä ennen on järjestettävä (toivottavasti) yhdet ristiäiset. Joten pääsee pari kertaa tässä vuoden sisällä aina leipomaan kun on minun ja isimiehen juhlat sekä ystävän juhlia ja sukulaisten joihin saattaa tulla kakkutilauksia. Huokaisen helpotuksesta, että nämä juhlat on nyt taputeltu ja seuraaviin on hetken aikaa. 

Meidän masuasukkimme Muumi

Tänään pyörähti käyntiin jo rasvausviikko 24. Hurjan nopeasti menee aika, tuntuu että vastahan puhuimme että olisiko oikea aika pienelle pikkusisarukselle. Ensimmäinen testi näytti vain yhtä viivaa, mutta toisella kierrolla tärppäsi. Ensimmäinen neuvola meillä oli heinäkuun lopussa, joten koko kesä meni odotellessa neuvolaa ja miettien onko siellä masussa nyt joku asukki vai ei. Mulla oli pitkään sellainen olo, että oma keho huijaa tai että siellä on tuulimuna. Pelkäsin jopa enemmän tässä raskaudessa, että raskaus on alkanut kohdun ulkopuolella. Ensimmäiseen neuvolaan menimme koko perheen voimin ja minua ainakin jännitti, myös senkin takia, ettei meillä ollut se meidän "oma" neuvolatäti tällä kertaa kun oli vielä kesäloma aika. Neuvolassa käytiin kaikki perusasiat, paino, verenpaineet, pissanäyte sekä lähisuvun sairaudet. Ja tietysti tarkistettiin perustiedot sekä puolison tiedot. Iso positiivinen yllätys neuvola käynnissä oli, että terveydenhoitaja päätti kokeilla ultralla näkyykö masussa pientä asukkia, kun oli vielä niin aikaiset viikot, ettei dopplerilla olisi kuulunut vielä sydänääniä. Ja ultrallahan se pieni siellä näkyi, terveydenhoitaja sanoi, että se on tuollainen vähän muumin näköinen pikku kaveri joka siellä liikuskelee ja kovasti se siellä liikkuikin viikkoihin nähden (rv9 oli tuolloin).
Niskaturvotus ultra oli meillä raskausviikolla 12+3. Jossa sitten huomattiinkin, että masuasukki onkin isompi kuin viikot, jolloin hyppäsimmekin eteenpäin noin viikolla, viikolle 13+2. Muumi oli unelias ultrassa eikä "sinkoillut" masussa samalla tavalla kuin Hippis aikoinaan. Muistan ikuisesti sen näyn näytöllä =) Harmi ettei sitä saanut silloin videolle.
Ensimmäiset hipaisupotkut tuntui raskaus viikolla 17. Samalla viikolla kävimme yksityisellä ultrassa jos pikkuinen olisi vähän antanut pientä vihjettä sukupuolestaan, mutta pikkuisella oli napanuora tiukasti jalkojen välissä eikä suostunut ultraajan tönimisestä huolimatta edes hieman liikkua tai potkia niin saimme varovaisen arvauksen sukupuolesta.

Ensimmäinen lääkärineuvola oli raskausviikolla 19, siellä lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja ultrasi masuasukkia. Oli kiva nähdä pieni pitkästä aikaa ja utelin varoivaisesti lääkärin mielipidettä Muumin sukupuolesta, mutta siellä se napanuora edelleen oli, jalkojen välissä =D
Rakenneultra meille oli raskausviikolla 21. Siellä Muumin B-mitta(pään mitta, korvien väli): 46mm ja reisiluunmitta 35mm. Istukka löytyy takaseinästä, joten ei mikään ihme että potkut tuntuu niin hyvin edessä. Näillä viikoilla potkut tuntui jo selkeästi mahan läpi kädellä tunnusteltaessa. Sukupuolesta saimme vahvan arvauksen/lupauksen. Kätilö totesi, että "jalkovälissä ei ole napanuoraa, eikä pippeliä" =D Minä ja isimies hymyilimme leveästi. Kätilö mittaili pientä pitkään, antoi kuulemma harvinaisen nätisti tutkia sydämen, sekä virtaukset. Pään mittaillessa oli vähän haastetta kun Muumi teki korkkiruuviliikettä masussa vaikka muuten olikin paikallaan. Mutta kaikki mitat saatiin ja pään mittauksen jälkeen kätilö totesi että taitaa olla isännäköinen pikkuinen tulossa kun on kapea kasvoinen. =)  Rakenneultrassa Muumi makoili masussa pää alaspäin. Mutta sen jälkeen onkin tehnyt paljon kuperkeikkoja ja vaihtanut asentoa, mutta yleensä potkii tuonne häpyluun tienoille. Hippiäisen ajalta en muista että olisi potkinut niin alas, mutta silloin olikin istukka edessä joka todennäköisesti vaikutti siihen.
Muumin liikkeet voimistuu päivä päivältä ja potkuja ja tönimisiä tuleekiin pitkin päivää tasaisesti. Masuasukki taitaa tykätä autossa istua kun silloin alkaa yleensä touhuta ja tehdä kuperkeikkoja, ne on aika jännän tuntuisia.

Mutta vähän raskaussovelluksen faktoja (vau.fi Odotus)

Vauva painaa noin 650g, on noin 29cm pitkä, CRL -mitta noin 21cm. 

Olen ollut raskaana 168 päivää ja jäljellä on 112 päivää laskettuun. 

Masuasukki kuulee mahassa jo ääniä ja sen tasapainoelin on paikoillaan korvassa. Masuasukki tekee välillä hengitysharjoituksia; se vetää lapsivettä keuhoihinsa ja "hengittää" sen sitten ulos. 

Muumi on nyt arviolta suklaalevyn kokoinen. 

Mini kaupunkiloma

Jonkin aikaa olimme jo suunnitelleet, että tekisimme miniloman pääkaupunkiin. Ja nyt se toteutui. Isimiehellä on sopivasti työmaa Helsingissä jolloin hän pääsi helposti kulkemaan julkisilla töihin kun lähdimme jo torstai illalla, joten perjantaina isimies meni töihin normaalisti. Vaikka meiltä ei Helsinkiin olekkaan kuin alle tunnin ajomatka ja ajellaankin tänne pari kertaa viikossa välillä ihan huvin vuoksi, on se kiva irtiotto normaalista arjesta. On erilaista viettää Helsingissä viikonloppua kuin kotona vaikka molemmissa istuisikin vain sohvalla. Me ollaan sen verran maalaisia, että tämä on juuri sopiva vaihtelua pienellä budjetilla. Me päästään Hippiäisen kanssa liikkumaan julkisilla todella mukavasti ja mutkattomasti kun vain löytää oikean ratikan tai menee metrolla oikeaan suuntaan =D mutta me ollaan lomalla, eikä ole kiire (toisin kuin tuntuu olevan paikallisilla), joten ei haittaa vaikka mentäisiinkin väärällä ratikalla tai väärään suuntaan metrolla, meillä on aikaa matkustella ja katsella maisemia. Siitä minä ja Hippis tykätään, ajella ratikalla pitkiä matkoja ja katsella maisemia ja nähdä uusia paikkoja joissa voisi käydä joskus. Isimiehelle otettiin kahden vuorokauden menolippu julkisiin, niin sekin pääsee meidän mukana kulkemaan helposti. Niin ja olihan meillä tuo Hippiksen enokin mukana menossa koko viikonlopun. Vähä erilaista syysloman viettoa silläkin siis, kun ei ole oikeastaan ennen liikkunut Helsingissä näin paljon kuin nyt viikonlopun aikana. 

Torstai illalla tosiaan päästiin perille ihan hyvissä ajoin, ei ollut vielä kiire nukkumaan ja telkusta ehti katsomaan vielä joka iltaisen ohjelman joka isimiehen kanssa katsotaan. Sitten vain pikku hiljaa alettiin valmistautumaan nukkumaan menemiseen. Hippiäisellä kuten ilmeisesti meillä kaikilla oli ensimmäisenä yönä levotonta, Hippis ei oikein malttanut nukkua  ja minä ja isimies käännettiin kylkeä vähän turhan usein ja enolla oli tyypillisesti rytmi ihan sekaisin muutenkin alkuloman jäljiltä. No, saatiin me nukuttua jonkun verran, mutta Hippis päätti ettei enää nuku kun isi lähti töihin joten en minäkään nukkunut mutta makoiltiin parisen tuntia sängyssä rauhassa ja katsottiin tabletilta lastenohjelmia. 

Yhdentoista aikoihin perjantaina lähdettiin sitten liikenteeseen ja mentiin Selloon asti katselemaan alemyyntejä ja treffattiin siellä Hippiksen mummu ja käytiin syömässä yhdessä. Sitten lähdettiinkin isimiestä vastaan töihin. Jonka jälkeen käytiinkin pyörähtämässä Itiksessä ihmettelemässä. Käytiin " kotona" vähän lataamassa akkuja ja illemmalla lähdettiin ihmettelemään Helsinkiä ja käytiin Stokmannilla ihmettelemässä. Stokmanni oli jo laittanut ihanat jouluvalonsa päälle ja niistä tuli todella hyvä mieli (joulua odotelleessa). Musta on jotenkin kiva katsoa ohi käveleviä ihmisiä ratikka pysäkillä tai kauppakeskusksessa, näkee erilaisia ihmisiä ja kuulee montaa eri kieltä yhdessä kaupungissä, sekä ihmisiä monesta eri kulttuurista. Olen ehkä hieman höpsähtänyt mökkihöperö kun tämmöisiin kiinnitän huomiota, mutta en oikein kotoa liiku kuin lenkille tai kauppaan, joten tämä on aika erikoista minulle. =D Metrossa ja ratikassa kuulee väkisinkin kuuntelemattakin ihmisten elämästä ja erilaisia tarinoita, joista joku kaupunkilainen voisikin varmaa  kirjoittaa kirjan, ellei sellaista ole jo tehty =D 

Lauantaina saatiinkin nukkua pitkään tai oikestaan nukkua ilman että odotti heräätyksen soivan. Hippiäisellä oli levoton yö ja itkeskeli välillä, mutta nukkui kuitenkin pitkään. Meillä oli hidas aamu, syötiin rauhassa aamupalaa ja Hippis herätteli enoa aamupalalle "kikooo ampaa, haloo!" Hippis on jo niin iso kun tulee jo parin sanan lauseita melkein koko ajan. Hienosti syö itse, tosin välillä autetaan että malttaa syödä ja että sinne suuhun menee jotain muutakin kuin esim juustoa, joka on Hippiksen suurta herkkua. Ennen puolta päivää lähdettii SeaLifeen katsomaa kaloja joista niistäkin Hippiäinen tykkää kovasti. Kierros tosin mentiin aika vauhdilla kun ei Hippistä saanut toppuuteltua kun halusi mennä aina heti seuraavan akvaarion luo, kun oli todennut siellä olevan "Kalaa!". Sieltä sitten päätimme ajella ratikalla ja päädyimme Verkkokauppa.com:lle. 

Hippis ei aina jaksaisi istua nätisti rattaissa ratikassa vaan seisoisi mielummin ja pitäisi kiinni tangosta, niinkuin muutkin tekee. Välillä tosin se kiinni pitäminen unohtuu ja neiti saattaa pyllähtää ratikan jarruttaessa. Mutta tälle Hippis itsekkin nauraa ja toteaa "oho, kaatu" mikä on minusta äärimmäisen suloista.  =) Lounaaksi teimme makkarakastiketta ja perunamuusia, josta Hippiskin yllättäen tykkäsi, yleensä ei syö nakkeja eikä makkaraa. Otimme ruokalevon ja illalla kävimme vielä pienellä lenkillä ja kävimme uudelleen Stokmannilla ja Forumissa katselemassa kaupoissa. Kävelimme Espan puiston edestakaisin ja menimme syömään iltapalaa "kotiin". Katselimme pitkään telkkua ja leikimme Hippiksen kanssa. Sunnuntai aamu oli hidas ja aurinkoinen. Itse heräsin ennen muita enkä saanut enää unen päästä kiinni joten luin kirjaa kaikessa rauhassa ja nautin auringon noususta lämpimän peiton alla. Hippiksen herättyä keitimme isimiehelle kahvia ja teimme aamupalaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme käymään vielä Itiksessä ihmettelemässä ja katsomassa kaloja ja pupuja. Illalla oltiin ihailemassa Linnanmäen valokarnevaalia, josta teen oman postauksensa kunhan saan selattua kuvat läpi joita siellä räpsittiin. =) Mukava ja ihana viikonloppu takana, nyt kohti uutta viikkoa ja pienellä jännityksellä odotellaan parin päivän päästä olevaa neuvolaa sekä lähi aikoina olevaa Hippiksen 2v neuvolaa sekä synttäreitä! Mun vauva on jo ihan just 2v! Niin se aika menee, ei sitä turhaan sanota että vauva ajasta pitää nauttia kun se ei kauaa kestä. Mutta mukavaa viikkoa kaikille! 

Taaperon vanhempina

En tiedä onko tuokaan otsikko hyvä tähän tekstiin, mutten keksinyt oikein mitään kun on niin paljon mistä haluisin kirjoittaa.
Taaperon ruokailu, ensin sujuu hyvin ja painokin nousee rytistin, pituuttakin tuli mukavasti painon mukana. Mutta nyt pelkään, että paino alkaa laskemaan tai painon nousu hidastuu. Pikku neiti Hippis aloittaa syömisen hyvin nätisti, mutta puolessa välissä lautasta alkaa ruualla leikkiminen ja sotkeminen. Eikä ruoka enää maistu. Mutta jos äiti tai isi syö niin on pakko saada sitä samaa vaikkei oma ruoka kelvannutkaan. No yritän tarjota välipalaa ruokien välillä. Mutta seuraava äitiysneuvola on parin viikon päästä ja siellä punnitaan ja mitataan Hippis niin saa seurattua painon nousua. Ja sitten onkin Hippiksen oma 2v neuvola! Jo niin iso tyttö. Kohta pääsee suunnittelemaan synttäreitä ja leipomaan taas kaikkea hyvää. Mutta ensin vietetään ja fiilistellään halloweeniä.

Tulevalle pienelle olen juuri hankkinut ensimmäiset bodyt, vielä ei pitänyt  mutta ne oli niin ihania ja pieniä. Rakenne ultra on viikon päästä ja on taas ihanaa nähdä pieni jumppari. Hippiksen jäljiltä on kaikki onneksi tarvikkeet ja vaatteet tallessa. Joten suurta paniikkia ei ole hankkia oikeastaan mitään ja säästäähän siinä rahaakin sitten muuhun tarpeelliseen. Sisarusrattaat hankitaan luultavasti vasta loppu keväästä kun pikkuinen on syntynyt ja selviää millainen 2v meidän taapero silloin on, että käveleekö hän nätisti vai tarvitaanko me sisarusrattaat vai riittääkö istuma/seisomalauta rattaisiin.

Facebook muistutti tänään siitä että Hippis on vuosi sitten täyttänyt 11kk! Joka tarkoittaa sitä että kuukauden päästä Hippis on jo 2vuotias! Synttäreitä saa taas siis alkaa suunnittelemaan ja järjestämään. Luulen että meille tulee TiTi- Nalle aiheinen kakku ja voileipäkakku tarjottavaksi. Ehkä joku juustokakku siihen kaveriksi ja tietysti keksejä ja sipsejä, koska päivän sankari tykkää niistä =D 

Hippiäinen 11k

Hippiäinen osaa jo paljon taitoja, tekee itsenäisesti asioita, auttaa siivouksessa silloin kun huvittaa. Tykkää viedä roskia roskikseen. Omia lelujakin kerätään silloin kun huvittaa, mutta usein kun kysytää Hippikseltä "veisitkö tämän lelun lelulaatikkoon?", vastaus on "En". =) Hippiäinen osaa myös jo sanoa useamman sanan lauseita, yleensä tulee kaksi sanaa mutta joskus jopa kolme. Lauseet ovat yleensä käskyjä "Anna mua" tai "Anna mua tutti/keksi/ nalle". Mutta nämä lyhyetkin lauseet ovat helpottaneen pikku neidin ymmärtämistä. 

Puolivälin palkintoni

Ensiviikon maanantaina onkin sitten jo rakenneultra ja kerron siitä sitten ehkä hieman. Seuraavaan neuvolaan onkin sitten vielä melkein pari viikkoa ja sitten sen jälkeen onkin Hippiksen 2vuotis neuvola. Raskaudesta ja tästä pikkuisesta masuasukista, Muumista. Pikkuinen on kova touhuamaan välillä, mutta nukkuu selkeästi pidemmän aikaa päivisin. Potkut tuntuvat alavatsalla ja osa potkuista tuntuu jo käteen, on jo pari viikkoa tuntunut. Mutta Muumi ei ole niin innokas näyttämään potkujaan jotta isimies olisi ne tuntenut. Jotkut potkut tuntuvat ikäviltä, mutta muistuttavat raskaudesta ja pikkuisen olemassa olosta. Välillä jos päivä on ollut täynnä menoa, tajuan illalla että ainiin mähän oon raskaana. Jotkut paidat eivät ylety enää mahan alle, joten jotain kasvua on mahalle tapahtunut, vaikka omaakin mahaa oli ihan kiitettävästi ennen raskautta. Äippälegginssejä olen käyttänyt jo ensimmäisistä viikoista alkaen kun omat housut alkoi tuntumaan epämukavilta kun alavatsa turvotti. Raskauden puolivälin kunniaksi palkitsin itseni, ihanalla juomapullolla josta olen haaveillut jo kesästä asti. Tuleepa juotua enemmän vettä, tiedän sen koska on hieno pullo ja siitä on helppo hörppiä ja sen voi ottaa helposti mukaan kaikkialle ja Hippiskin osaa siitä juoda tarvittaessa. 

Pesänrakennusta

Meilkein jo puolessa välissä! Aluraskauden väsymys on jäänyt pois kokonaan, onneksi. Ja energinen keskiraskaus tullut tilalle. Tekisi mieli tehdä kokoajan jotain. Ja olenkin siivoillut vaatekaappia, turhia tavaroita antanut eteenpäin ja laittanut kirppikselle. Nyt kun meitä on kohta yksi lisää, niin tavaroitakin tulee väkisin lisää. Joten vanhoista ja sellaisista tavaroista joita ei ole pariin vuoteen enää käyttänyt on hyvä päästä eroon. Ja tässä kun on vielä hieman alle puoli vuotta aikaa niin ei tarvitse kaikkea tehdä kerralla =D Mutta minulla on tavoitteena saada jouluksi kaappeja jo tyhjennettyä ja laitettua tavaraa eteenpäin. Olen jo suunnitellut palkinnon itselleni kun saan uurastuksen tehtyä.

Viime viikolla kävimme ylimääräisessä ultrassa kurkkaamassa pientä masuasukkia. Kasvu oli hyvää, syke vahva ja pikkuinen hyvin itsepäinen. =D Pikkuinen oli kasvot istukkaan päin eli kuvia ei pikkuisesta saatu kuin yksi sivukuva. Sukupuolestakaan ei saatu vihjettä kun napanuora oli jalkojen välissä hyvin tiukasti ja vaikka ultraaja koitti saada pientä potkimaan ja liikkumaan niin ei hän päästänyt  napanuorasta irti. =) Mutta ei ole enää pitkä aika rakenneultraan ja siellä näemme taas pikkuisen, jos saisimme pari kuvaa pikkuisesta =) Sydänääniä kuuntelen muutaman kerran viikossa ja selkeämpiä potkuja ja liikkeitä odottelen innolla ja hartaudella =)

Viime viikonloppu oli meillä poikkeuksellisen paljon täynnä ohjelmaa. Lauantaina olimme Caravan messuilla Lahdessa. Itse olen ollut aikaisemminkin, mutta Makelle käynti oli ensimmäinen. Sieltä ajelimme mökille keräämään omenoita talven mehuja ja soseita varten. Samalla keräsin ämpärillisen punaisia viinimarjoja naapuri mökin pensaista. Luvalla tietty, sattuivat olemaan paikan päällä samaan aikaan kun mekin siellä kävimme. Sieltä sitten ajelimme hakemaan Hippiksen mummilasta ja sitten kotiin ja suoraa nukkumaan. Ja kyllä uni maistui kun oli reippaillut koko päivän ja ulkoillut ihan huomaamattaan.

Nyt on aamupala syöty ja karvalapsetkin ruokittu. Pääsen jatkamaan vaatekaapin siivoamista.

Kun elämä muuttuu

Kun kahdesta tulee neljä sitten viisi ja nyt meistä on tulossa kuusi! Hurjaa ajatella että kosta meitä on taas yksi enemmän. Etenkin kun tuo meidän Hippis oli vielä hetki sitten ihan vauva ja nyt on jo iso tyttö ja osaa vaikka ja mitä. Hippis auttaa siivoamisessa vaikka se tosin onkin välillä hieman haastavaa kun aina ei mene sanat ja pyynnöt perille neidin korviin. Hippis rakastaa touhuta koko perheen voimin jotain, mutta viihtyy leikkien yksinkin omia leikkejään. Joissa äiti tai isi on lähinnä vaan apukäsiä tai tiellä kun eivät ymmärrä leikkejä. Niin se aika vaan menee ja pikku neiti kasvaa ja me vanhetaan =D mutta mieli pysyy nuorena ja hyvin lapsellisena. =D

Raskaudessa mennään jo toisella kolmannella. Pahoinvointi tai oikeastaan ällötys olo on väistynyt pois. Välillä jos ei muista syödä tai jos syön vasta kun on todella kova nälkä niin tulee etova olo. Alkuraskauden olin myös todella väsynyt ja kotityöt jäivät unholaan aina välillä, mutta nyt on sekin väsymys selätetty ja jaksan touhuta ja koittaa saada kotia järjestykseen. Kaappien tyhjennystä olisi tässä tarkoituksena tehdä syksyn aikana, jotta saa pienet vaatteet pois kaapista pyörimästä ja tilaa tulevan pienen tavaroille.
Syksyä odotellaan tai minä odotan jo oikeastaan joulua ja joululauluja sekä jouluruokia! Nam! Mutta vielä olisi välissä tämä syksyn kauneus ja odotettavissa olevat räntä- ja loskasateet =D
Tässä olisi tarkoituksen saada tästä kirjoittamisesta taas kiinni, vaikka päivät meneekin kotosalla siivoillessa ja arkea pyörittäessä.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut meidän neidin huono ruokaisuudesta ja nyt on tapahtunut parannus. Hippis on alkanut syömään enemmän ja paremmin. Ehkä siitä voisin kirjoittaa ja saisin niin pidettyä kiinni omastakin ruokarytmistä. Oma syömiseni on välillä mitä on.. Noh aamulla yleensä Hippis syö viilin tai jogurtin ja leipää. Yleensä neiti haluaa just sitä samaa mitä muutkin syö joten neiti syö huomaamattaan suhteellisen paljon verrattuna aikaisempaan. Lounaaksi on sitä mitä ollaan tehty samana päivänä tai edellisenä. Nakkeja neiti ei syö, mutta jauheliha menee eri muodossa, lihapullina parhaiten. Välipalana syödään leipää tai hedelmää. Päivällisenä menee yleensä Piltin joku ateria. Illalla puuroa ja leipää. Ruoka juomana meillä on maitoa tai vettä. Maitoa yritän tarjota Hippikselle ruokajuomaksi, kun pääsimme eroo yömaidosta jonkin aikaa sitten. Ruoka maistuu ja nyt toivotaan että pituus ja paino kasvaisivat käsikädessä.

Meillä asuu jo iso tyttö

Pitkän tauon jälkeen koitan päästä taas jaloilleen kirjoittamisen suhteen. Kirjoitus motivaatio jäi jonnekkin, mutta nyt alkaa löytää pikku hiljaa takaisin.

Puolitoista vuotias neuvola ja neuvolalääkäri on nyt käyty ja tässä neidin mitat:

1,5v (1v)

Paino: 8620g (8220g)

Pituus: 75.6cm (71.2cm)

Päänympärys: 45cm (44.2cm)

Elikkä aika pikkuruinen on tuo meidän puolitoista vuotias taapero, serkkupoikaan verrattuna kun pikku herra painaa pari kiloa enemmän kuin meidän neiti ja ikäeroa on vuosi =D Meidän neiti on ollut pitkään huono syömään, mutta nyt alkaa mennä paremmin erilaiset ruuat neidille. Hippiäinen on ikiliikkuja joten kaikki kalorit mitkä saa ruuasta, Hippis kuluttaa samantien pois. =D Neuvolassa eivät olleet huolissaan Hippiksen kasvusta, kun kuitenkin pituutta ja painoa tulee kuitenkin suht tasaisesti. Seuraava neuvola onkin sitten vasta 2v neuvola marraskuussa ja neuvolalääkäri on kuulemma vasta 4vuotiaana (jos kuulin oikein). =)

 Tyylikäs pikku neiti lähdössä kauppaan



Huhtikuun puolessa välissä käytiin Lempäälän Ideaparkista hakemassa isimiehen voittamat messuliput lapsimessuille. Käytiin samalla reissulla Tampereella, Näsin neulassa ihastelemassa Särkänniemeä ja maisemia. Käytiin myös akvaariossa katselemassa kaloja. Näsinneulan aulaan oli tuotu muutama tipu, joita Hippis tykkäsi ihastella ja ihmetellä. Koti matkalla pysähdyttiin kahville Linnatuuleen, siellä oli hauskat syöttötuolit ja Hippis viihtyi siinä hyvin eikä olisi haitannut vaikka neiti tapansa mukaan alkaisi pyöriä tuolissa, kun olisi ollut ihan sama kuinka päin neiti siinä istuu =D



Tässä Hippiäinen auttaa isiä korjaamaan kärryjä. Hippis tekee kaiken perässä kuin isi. Ja jos on unohtanut työkalun neidin ulottuville niin Hippis on heti sitä jossain käyttämässä. mm.Ruuvimeisselin kanssa neidin löytää yleensä ovien saranoiden luota. =D

Meidän pääsiäis kissa/kissanoita =)

Kesän fiilistely kuvia (tällä hetkellä ulkona sataa lunta/räntää) Neiti sai omat hienot nuken rattaat jotka pitäisi saada aina mukaan kaikkialle. =)

Hippis on todella eläinrakas.

Pippuri ja Hippiäinen ovatkin oikea tuhokaksikko =D

Sainpas jotain kirjoitettua. Katsotaan koska saan taas kirjoitettua, äitienpäivästä luultavasti jotain. =)

Aurinkoista kesän odotusta kaikille! Toivottavasti tuo räntä ja lumisade joskus loppuu =D

Mitä meille kuuluu?

En ole taas hetkeen kirjoitellut ei oikein ole ollut mitään mistä kirjoittaisin, olen kotona päivisin Hippiäisen kanssa ja Make on töissä. Blogi kirjoitukseni ovat aina täynnä kuvia ja maustettu lyhyellä tekstillä, koska en vain osaa kirjoittaa samalla tavalla kuin muut bloggaajat (jotka tietysti tekevät sitä melkein päivisin ja ovat tehneet jo pidemmän aikaa), minä kirjotan enemmänkin päiväkirja tyylisesti tai sitten vain kuvittelen kertovani tällä koneelle mitä meille kuuluu =D Joten tähänkin kirjoitukseen tuli kuvia meidän menneistä kuukauksista.

Voisin kertoa millainen Pikku Neiti Hippiäisestä on tullut. Hippis on kasvanut huimasti, ei kyllä pituutta mutta on, voiko sanoa aikuistunut vai enemmänkin lapsestunut..? =D Oppinut uusia asioita ja ymmärtää enemmän asioista. Hippis sanoo hauva, pupu, kissa ja harjoittelee kovasti sanomaan Pippuri ja tietää kuka Pippuri on ja kuka on Panda. =) Hippis ilahtuu ainakun joku soittaa ovikelloa ja saa mennä avaamaan ovea, hän moikkaa ja vilkuttaa ja lähettää lentopusun. Hippis rakastaa tanssia ja eläimiä. Hippiäinen matkii paljon kuten esim. puhelimessa puhumista. Neiti myös tykkää "kirjoittaa" ja piirtää, haluaakin pitää kädessään usein vihkoa ja kynää ja kulkee niiden kanssa ympäri asuntoa ja kirjoittaa jotain välillä. Hippiksen lempi lelut ovat tällä hetkellä nukke ja nuken tuttipullo sekä perässä vedettävä koira on tärkeä. Mutta edelleen tärkeimmät ovat kaikki mustekalat joista, se yksi on kaikkein tärkein.

Tällä hetkellä Hippiäisellä on menossa syömättömyys -kausi, jogurtit ja hedelmäsoseet ja tietysti vanukkaat. Mutta jos koitan tarjota esim lounasta, Hippis syö ehkä kaksi lusikallista ja sylkee sitten pois. Joka päivä yritetään uudestaan ja tärkeintä on että Hippis söisi kuintenkin edes jotain. Tällä hetkellä suuri suosikki on mehukeitto jonka Hippis juo helposti pillimukista.

seuraavaan kertaan!