Meidän masuasukkimme Muumi

Tänään pyörähti käyntiin jo rasvausviikko 24. Hurjan nopeasti menee aika, tuntuu että vastahan puhuimme että olisiko oikea aika pienelle pikkusisarukselle. Ensimmäinen testi näytti vain yhtä viivaa, mutta toisella kierrolla tärppäsi. Ensimmäinen neuvola meillä oli heinäkuun lopussa, joten koko kesä meni odotellessa neuvolaa ja miettien onko siellä masussa nyt joku asukki vai ei. Mulla oli pitkään sellainen olo, että oma keho huijaa tai että siellä on tuulimuna. Pelkäsin jopa enemmän tässä raskaudessa, että raskaus on alkanut kohdun ulkopuolella. Ensimmäiseen neuvolaan menimme koko perheen voimin ja minua ainakin jännitti, myös senkin takia, ettei meillä ollut se meidän "oma" neuvolatäti tällä kertaa kun oli vielä kesäloma aika. Neuvolassa käytiin kaikki perusasiat, paino, verenpaineet, pissanäyte sekä lähisuvun sairaudet. Ja tietysti tarkistettiin perustiedot sekä puolison tiedot. Iso positiivinen yllätys neuvola käynnissä oli, että terveydenhoitaja päätti kokeilla ultralla näkyykö masussa pientä asukkia, kun oli vielä niin aikaiset viikot, ettei dopplerilla olisi kuulunut vielä sydänääniä. Ja ultrallahan se pieni siellä näkyi, terveydenhoitaja sanoi, että se on tuollainen vähän muumin näköinen pikku kaveri joka siellä liikuskelee ja kovasti se siellä liikkuikin viikkoihin nähden (rv9 oli tuolloin).
Niskaturvotus ultra oli meillä raskausviikolla 12+3. Jossa sitten huomattiinkin, että masuasukki onkin isompi kuin viikot, jolloin hyppäsimmekin eteenpäin noin viikolla, viikolle 13+2. Muumi oli unelias ultrassa eikä "sinkoillut" masussa samalla tavalla kuin Hippis aikoinaan. Muistan ikuisesti sen näyn näytöllä =) Harmi ettei sitä saanut silloin videolle.
Ensimmäiset hipaisupotkut tuntui raskaus viikolla 17. Samalla viikolla kävimme yksityisellä ultrassa jos pikkuinen olisi vähän antanut pientä vihjettä sukupuolestaan, mutta pikkuisella oli napanuora tiukasti jalkojen välissä eikä suostunut ultraajan tönimisestä huolimatta edes hieman liikkua tai potkia niin saimme varovaisen arvauksen sukupuolesta.

Ensimmäinen lääkärineuvola oli raskausviikolla 19, siellä lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja ultrasi masuasukkia. Oli kiva nähdä pieni pitkästä aikaa ja utelin varoivaisesti lääkärin mielipidettä Muumin sukupuolesta, mutta siellä se napanuora edelleen oli, jalkojen välissä =D
Rakenneultra meille oli raskausviikolla 21. Siellä Muumin B-mitta(pään mitta, korvien väli): 46mm ja reisiluunmitta 35mm. Istukka löytyy takaseinästä, joten ei mikään ihme että potkut tuntuu niin hyvin edessä. Näillä viikoilla potkut tuntui jo selkeästi mahan läpi kädellä tunnusteltaessa. Sukupuolesta saimme vahvan arvauksen/lupauksen. Kätilö totesi, että "jalkovälissä ei ole napanuoraa, eikä pippeliä" =D Minä ja isimies hymyilimme leveästi. Kätilö mittaili pientä pitkään, antoi kuulemma harvinaisen nätisti tutkia sydämen, sekä virtaukset. Pään mittaillessa oli vähän haastetta kun Muumi teki korkkiruuviliikettä masussa vaikka muuten olikin paikallaan. Mutta kaikki mitat saatiin ja pään mittauksen jälkeen kätilö totesi että taitaa olla isännäköinen pikkuinen tulossa kun on kapea kasvoinen. =)  Rakenneultrassa Muumi makoili masussa pää alaspäin. Mutta sen jälkeen onkin tehnyt paljon kuperkeikkoja ja vaihtanut asentoa, mutta yleensä potkii tuonne häpyluun tienoille. Hippiäisen ajalta en muista että olisi potkinut niin alas, mutta silloin olikin istukka edessä joka todennäköisesti vaikutti siihen.
Muumin liikkeet voimistuu päivä päivältä ja potkuja ja tönimisiä tuleekiin pitkin päivää tasaisesti. Masuasukki taitaa tykätä autossa istua kun silloin alkaa yleensä touhuta ja tehdä kuperkeikkoja, ne on aika jännän tuntuisia.

Mutta vähän raskaussovelluksen faktoja (vau.fi Odotus)

Vauva painaa noin 650g, on noin 29cm pitkä, CRL -mitta noin 21cm. 

Olen ollut raskaana 168 päivää ja jäljellä on 112 päivää laskettuun. 

Masuasukki kuulee mahassa jo ääniä ja sen tasapainoelin on paikoillaan korvassa. Masuasukki tekee välillä hengitysharjoituksia; se vetää lapsivettä keuhoihinsa ja "hengittää" sen sitten ulos. 

Muumi on nyt arviolta suklaalevyn kokoinen. 

Mini kaupunkiloma

Jonkin aikaa olimme jo suunnitelleet, että tekisimme miniloman pääkaupunkiin. Ja nyt se toteutui. Isimiehellä on sopivasti työmaa Helsingissä jolloin hän pääsi helposti kulkemaan julkisilla töihin kun lähdimme jo torstai illalla, joten perjantaina isimies meni töihin normaalisti. Vaikka meiltä ei Helsinkiin olekkaan kuin alle tunnin ajomatka ja ajellaankin tänne pari kertaa viikossa välillä ihan huvin vuoksi, on se kiva irtiotto normaalista arjesta. On erilaista viettää Helsingissä viikonloppua kuin kotona vaikka molemmissa istuisikin vain sohvalla. Me ollaan sen verran maalaisia, että tämä on juuri sopiva vaihtelua pienellä budjetilla. Me päästään Hippiäisen kanssa liikkumaan julkisilla todella mukavasti ja mutkattomasti kun vain löytää oikean ratikan tai menee metrolla oikeaan suuntaan =D mutta me ollaan lomalla, eikä ole kiire (toisin kuin tuntuu olevan paikallisilla), joten ei haittaa vaikka mentäisiinkin väärällä ratikalla tai väärään suuntaan metrolla, meillä on aikaa matkustella ja katsella maisemia. Siitä minä ja Hippis tykätään, ajella ratikalla pitkiä matkoja ja katsella maisemia ja nähdä uusia paikkoja joissa voisi käydä joskus. Isimiehelle otettiin kahden vuorokauden menolippu julkisiin, niin sekin pääsee meidän mukana kulkemaan helposti. Niin ja olihan meillä tuo Hippiksen enokin mukana menossa koko viikonlopun. Vähä erilaista syysloman viettoa silläkin siis, kun ei ole oikeastaan ennen liikkunut Helsingissä näin paljon kuin nyt viikonlopun aikana. 

Torstai illalla tosiaan päästiin perille ihan hyvissä ajoin, ei ollut vielä kiire nukkumaan ja telkusta ehti katsomaan vielä joka iltaisen ohjelman joka isimiehen kanssa katsotaan. Sitten vain pikku hiljaa alettiin valmistautumaan nukkumaan menemiseen. Hippiäisellä kuten ilmeisesti meillä kaikilla oli ensimmäisenä yönä levotonta, Hippis ei oikein malttanut nukkua  ja minä ja isimies käännettiin kylkeä vähän turhan usein ja enolla oli tyypillisesti rytmi ihan sekaisin muutenkin alkuloman jäljiltä. No, saatiin me nukuttua jonkun verran, mutta Hippis päätti ettei enää nuku kun isi lähti töihin joten en minäkään nukkunut mutta makoiltiin parisen tuntia sängyssä rauhassa ja katsottiin tabletilta lastenohjelmia. 

Yhdentoista aikoihin perjantaina lähdettiin sitten liikenteeseen ja mentiin Selloon asti katselemaan alemyyntejä ja treffattiin siellä Hippiksen mummu ja käytiin syömässä yhdessä. Sitten lähdettiinkin isimiestä vastaan töihin. Jonka jälkeen käytiinkin pyörähtämässä Itiksessä ihmettelemässä. Käytiin " kotona" vähän lataamassa akkuja ja illemmalla lähdettiin ihmettelemään Helsinkiä ja käytiin Stokmannilla ihmettelemässä. Stokmanni oli jo laittanut ihanat jouluvalonsa päälle ja niistä tuli todella hyvä mieli (joulua odotelleessa). Musta on jotenkin kiva katsoa ohi käveleviä ihmisiä ratikka pysäkillä tai kauppakeskusksessa, näkee erilaisia ihmisiä ja kuulee montaa eri kieltä yhdessä kaupungissä, sekä ihmisiä monesta eri kulttuurista. Olen ehkä hieman höpsähtänyt mökkihöperö kun tämmöisiin kiinnitän huomiota, mutta en oikein kotoa liiku kuin lenkille tai kauppaan, joten tämä on aika erikoista minulle. =D Metrossa ja ratikassa kuulee väkisinkin kuuntelemattakin ihmisten elämästä ja erilaisia tarinoita, joista joku kaupunkilainen voisikin varmaa  kirjoittaa kirjan, ellei sellaista ole jo tehty =D 

Lauantaina saatiinkin nukkua pitkään tai oikestaan nukkua ilman että odotti heräätyksen soivan. Hippiäisellä oli levoton yö ja itkeskeli välillä, mutta nukkui kuitenkin pitkään. Meillä oli hidas aamu, syötiin rauhassa aamupalaa ja Hippis herätteli enoa aamupalalle "kikooo ampaa, haloo!" Hippis on jo niin iso kun tulee jo parin sanan lauseita melkein koko ajan. Hienosti syö itse, tosin välillä autetaan että malttaa syödä ja että sinne suuhun menee jotain muutakin kuin esim juustoa, joka on Hippiksen suurta herkkua. Ennen puolta päivää lähdettii SeaLifeen katsomaa kaloja joista niistäkin Hippiäinen tykkää kovasti. Kierros tosin mentiin aika vauhdilla kun ei Hippistä saanut toppuuteltua kun halusi mennä aina heti seuraavan akvaarion luo, kun oli todennut siellä olevan "Kalaa!". Sieltä sitten päätimme ajella ratikalla ja päädyimme Verkkokauppa.com:lle. 

Hippis ei aina jaksaisi istua nätisti rattaissa ratikassa vaan seisoisi mielummin ja pitäisi kiinni tangosta, niinkuin muutkin tekee. Välillä tosin se kiinni pitäminen unohtuu ja neiti saattaa pyllähtää ratikan jarruttaessa. Mutta tälle Hippis itsekkin nauraa ja toteaa "oho, kaatu" mikä on minusta äärimmäisen suloista.  =) Lounaaksi teimme makkarakastiketta ja perunamuusia, josta Hippiskin yllättäen tykkäsi, yleensä ei syö nakkeja eikä makkaraa. Otimme ruokalevon ja illalla kävimme vielä pienellä lenkillä ja kävimme uudelleen Stokmannilla ja Forumissa katselemassa kaupoissa. Kävelimme Espan puiston edestakaisin ja menimme syömään iltapalaa "kotiin". Katselimme pitkään telkkua ja leikimme Hippiksen kanssa. Sunnuntai aamu oli hidas ja aurinkoinen. Itse heräsin ennen muita enkä saanut enää unen päästä kiinni joten luin kirjaa kaikessa rauhassa ja nautin auringon noususta lämpimän peiton alla. Hippiksen herättyä keitimme isimiehelle kahvia ja teimme aamupalaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme käymään vielä Itiksessä ihmettelemässä ja katsomassa kaloja ja pupuja. Illalla oltiin ihailemassa Linnanmäen valokarnevaalia, josta teen oman postauksensa kunhan saan selattua kuvat läpi joita siellä räpsittiin. =) Mukava ja ihana viikonloppu takana, nyt kohti uutta viikkoa ja pienellä jännityksellä odotellaan parin päivän päästä olevaa neuvolaa sekä lähi aikoina olevaa Hippiksen 2v neuvolaa sekä synttäreitä! Mun vauva on jo ihan just 2v! Niin se aika menee, ei sitä turhaan sanota että vauva ajasta pitää nauttia kun se ei kauaa kestä. Mutta mukavaa viikkoa kaikille! 

Taaperon vanhempina

En tiedä onko tuokaan otsikko hyvä tähän tekstiin, mutten keksinyt oikein mitään kun on niin paljon mistä haluisin kirjoittaa.
Taaperon ruokailu, ensin sujuu hyvin ja painokin nousee rytistin, pituuttakin tuli mukavasti painon mukana. Mutta nyt pelkään, että paino alkaa laskemaan tai painon nousu hidastuu. Pikku neiti Hippis aloittaa syömisen hyvin nätisti, mutta puolessa välissä lautasta alkaa ruualla leikkiminen ja sotkeminen. Eikä ruoka enää maistu. Mutta jos äiti tai isi syö niin on pakko saada sitä samaa vaikkei oma ruoka kelvannutkaan. No yritän tarjota välipalaa ruokien välillä. Mutta seuraava äitiysneuvola on parin viikon päästä ja siellä punnitaan ja mitataan Hippis niin saa seurattua painon nousua. Ja sitten onkin Hippiksen oma 2v neuvola! Jo niin iso tyttö. Kohta pääsee suunnittelemaan synttäreitä ja leipomaan taas kaikkea hyvää. Mutta ensin vietetään ja fiilistellään halloweeniä.

Tulevalle pienelle olen juuri hankkinut ensimmäiset bodyt, vielä ei pitänyt  mutta ne oli niin ihania ja pieniä. Rakenne ultra on viikon päästä ja on taas ihanaa nähdä pieni jumppari. Hippiksen jäljiltä on kaikki onneksi tarvikkeet ja vaatteet tallessa. Joten suurta paniikkia ei ole hankkia oikeastaan mitään ja säästäähän siinä rahaakin sitten muuhun tarpeelliseen. Sisarusrattaat hankitaan luultavasti vasta loppu keväästä kun pikkuinen on syntynyt ja selviää millainen 2v meidän taapero silloin on, että käveleekö hän nätisti vai tarvitaanko me sisarusrattaat vai riittääkö istuma/seisomalauta rattaisiin.

Facebook muistutti tänään siitä että Hippis on vuosi sitten täyttänyt 11kk! Joka tarkoittaa sitä että kuukauden päästä Hippis on jo 2vuotias! Synttäreitä saa taas siis alkaa suunnittelemaan ja järjestämään. Luulen että meille tulee TiTi- Nalle aiheinen kakku ja voileipäkakku tarjottavaksi. Ehkä joku juustokakku siihen kaveriksi ja tietysti keksejä ja sipsejä, koska päivän sankari tykkää niistä =D 

Hippiäinen 11k

Hippiäinen osaa jo paljon taitoja, tekee itsenäisesti asioita, auttaa siivouksessa silloin kun huvittaa. Tykkää viedä roskia roskikseen. Omia lelujakin kerätään silloin kun huvittaa, mutta usein kun kysytää Hippikseltä "veisitkö tämän lelun lelulaatikkoon?", vastaus on "En". =) Hippiäinen osaa myös jo sanoa useamman sanan lauseita, yleensä tulee kaksi sanaa mutta joskus jopa kolme. Lauseet ovat yleensä käskyjä "Anna mua" tai "Anna mua tutti/keksi/ nalle". Mutta nämä lyhyetkin lauseet ovat helpottaneen pikku neidin ymmärtämistä. 

Puolivälin palkintoni

Ensiviikon maanantaina onkin sitten jo rakenneultra ja kerron siitä sitten ehkä hieman. Seuraavaan neuvolaan onkin sitten vielä melkein pari viikkoa ja sitten sen jälkeen onkin Hippiksen 2vuotis neuvola. Raskaudesta ja tästä pikkuisesta masuasukista, Muumista. Pikkuinen on kova touhuamaan välillä, mutta nukkuu selkeästi pidemmän aikaa päivisin. Potkut tuntuvat alavatsalla ja osa potkuista tuntuu jo käteen, on jo pari viikkoa tuntunut. Mutta Muumi ei ole niin innokas näyttämään potkujaan jotta isimies olisi ne tuntenut. Jotkut potkut tuntuvat ikäviltä, mutta muistuttavat raskaudesta ja pikkuisen olemassa olosta. Välillä jos päivä on ollut täynnä menoa, tajuan illalla että ainiin mähän oon raskaana. Jotkut paidat eivät ylety enää mahan alle, joten jotain kasvua on mahalle tapahtunut, vaikka omaakin mahaa oli ihan kiitettävästi ennen raskautta. Äippälegginssejä olen käyttänyt jo ensimmäisistä viikoista alkaen kun omat housut alkoi tuntumaan epämukavilta kun alavatsa turvotti. Raskauden puolivälin kunniaksi palkitsin itseni, ihanalla juomapullolla josta olen haaveillut jo kesästä asti. Tuleepa juotua enemmän vettä, tiedän sen koska on hieno pullo ja siitä on helppo hörppiä ja sen voi ottaa helposti mukaan kaikkialle ja Hippiskin osaa siitä juoda tarvittaessa.