Samasta Padasta

Hommattiin jo jokunen aika sitten Samasta Padasta -kirja ja etenkin minä ihastuin siihen heti kun luin ensimmäiset sivut. Isimies totesi tapansa mukaisesti "hyvän näkösii reseptejä ja kuvia". Kirjan ansiosta saadaan sitä todella kaivattua vaihteua iänikuisiin nakkikastikkeisiin ja makarooneihin, jotka ovat kyllä siis hyvä, helppoja ja nopeita tehä, mutta kyllä ne alkaa pikku hiljaa tulla korvista.. =D

Samasta Padasta -kirja on helppo lukuinen, minun mielestäni hauskasti kirjotettu. Kirjassa on hyviä vinkkejä ruoka-aineista, ikäsuosituksista, oikeastaan kaikesta tarpeellisesta. Ja etenkin minulle, tyhmälle tietämättömälle, ne kaikki vinkit ovat todella arvokkaita.

Ensi maistijaiset

 Päätettiin testata Maailman paras makaronilaatikko -reseptiä ensimmäiseksi. Hyviä reseptejä ja etenkin niitä reseptejä joita olisimme halunneet kokeilla samantien oli niin paljon että tämä ensimmäinen melkein arvottiin kirjasta. =)

Resepti oli simppeli, selkeä. Vika taisi olla välillä enemmän kokkaajassa, ei nimittäin mennyt kuin kokiohjelmissa =D Ensimmäisen kerran minun leivonta/kokkaus "uran" aikana tuli kanan munasta kaksi keltuaista. Ja sitten kaiken kukkuraksi onnistuin kaatamaan lasin pöydälle jossa oli kananmuna.. Noh siinä meni sitten hetki kun sitäyritin siivota ja katsoa ettei jauheliha paistu liikaa =D Äiti lohduttikin sitten mua että nää kohat on leikattu kokkiohjelmista pois. =D

Laatikot menossa uuniin. Hippiäisen ruuille hommattiin ihana pieni vuoka. =)

Sain kunnian olla ensimmäinen joka maistaa meidän "aikuisten" versiota laatikosta, ja NAM! Se oli erilaista jota yleensä syödään, se oli hyvää ja täyttävää. Hippiäinen maisteli omaa laatikkoaan päiväunien jälkeen. Aluksi kokeilin antaa laatikkoa ihan sellaisenaan, mutta totesin sitten että soseutan sitä hieman ja annan lusikalla. Hippis ei aluksi ymmärtänyt että sitä pitää ja voi syödä itse =D Jutta oli meillä kylässä ja antoi Hippikselle välillä lusikalla laatikkoa ja Hippis tajusikin että hän voi itse syödä käsin ruokaa ja tietysti sotkea sillä =D 

Hyvin näytti siis Hippiäisellekkin maistuvan laatikko, melkein kaiken söi kun jaksoi vain keskittyä siihen ruokaan. Meillä edelleen pienenä ongelmana se ettei neiti jaksa istua koko syömisen ajan paikoillaan vaan alkaa kiipeillä pois tuolista. "Valjaat" on hankintalistalla.. =D 

Tähän loppuun totean että tuo isimieskin rakastui laatikkoon, kertoi että oli todella hyvää. Jääköhän meidän aikuisten versiosta mitään pakastettavaa.. Hippiäisen laatikosta aijon pakastaa muutaman pilttipurkillisen, niin saan nekin hyötykäyttöön. Ja varmaan vien mummoloihin yhdet purkit varmuudeksi =) Seuraavan kerran kun kirjoitan resepti kokeilusta, arvon meidän facebook sivuilla yhden Samasta Padasta -kirjan. =) 

Me jatketaan täällä herkuttelua hyvällä ruualla. =)